Teatteri pelasti ohjaaja Esa-Matti Smolanderin – klassikkoromaanin näyttämösovitus kritisoi taiteilijoiden asemaa tämän päivän Suomessa

Teatteri pelasti ohjaaja Esa-Matti Smolanderin – klassikkoromaanin näyttämösovitus kritisoi taiteilijoiden asemaa tämän päivän Suomessa

Esa-Matti Smolander on jo pitkään halunnut tehdä oman versionsa Fjodor Dostojevskin romaanista Rikos ja rangaistus. Esitys käsittelee tässä ajassa kasvavaa yksinäisyyttä ja aggressiota. Dostojevskin maailman voi nähdä synkkänä, mutta Smolander haluaa tuoda näyttämölle myös huumoria ja rakkautta, toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Esitys saa ensi-iltansa Q-teatterissa 19.2.2025.  

Miten tutustuit Rikokseen ja rangaistukseen?

Yläasteen äidinkielen opettaja suositteli kirjaa minulle ensimmäisen kerran. Suhtauduin suositukseen kriittisesti ja välinpitämättömästi niin kuin 14-vuotias suhtautuu auktoriteetteihin. Kun luin kirjan vähän myöhemmin, se kolahti todella isosti.

Mikä alkuperäisteoksessa teki erityisen vaikutuksen?

Samastuin Raskolnikovin hahmoon, koska hän oli nuori ihminen ja yhteiskunnan ulkopuolella. Minulla oli hyvin onnellinen varhaislapsuus, mutta isäni kuoli yllättäen, kun olin 8-vuotias. Silloin elämä muuttui täysin, ja tuntui, että jäin kaiken ulkopuolelle. Koin ulkopuolisuutta suhteessa toisiin lapsiin, perheisiin ja erityisesti vanhempiin miehiin.

Dostojevskin tuotannossa on paljon merkillisiä ja voimakkaita yksityiskohtia. Kun kerran lukee Raskolnikovin unesta, jossa hevonen piestään kuoliaaksi, sen muistaa ikuisesti. Tunnistan myös Dostojevskin ihmiskuvan. Hän näkee hyvinä ja kauniina sellaisia ihmisiä, joita muut eivät välttämättä osaa arvostaa.

Miksi teos sopii näyttämölle?

Joku on sanonut, että Dostojevski on maailman paras näytelmäkirjailija, vaikka hän ei kirjoittanutkaan yhtään näytelmää. Dostojevskin maailmat saattavat olla synkkiä ja niissä on paljon väkivaltaa, mutta myös toivoa. Itselleni keskeinen ajatus teoksessa on se, että yksi pienikin hyvä asia voi kannatella vaikeiden aikojen ohi ja läpi.

Teatteri tapahtuu tässä ja nyt mutta myös mielikuvituksessa, joten mediana se sopii erinomaisesti yhteiselle moraaliselle pohdinnalle rikoksesta ja rangaistuksesta. Dostojevskin teos on äärimmäinen ja näyttämö hyötyy tästä ehdottomuudesta, ehkä jopa vaatii sitä.

Miksi teet teatteria?

Olin abiturientti Joensuun Niinivaaran lukiossa ja päädyin puolivahingossa teatteri-ilmaisun kurssille. Työstimme kohtauksia, joissa päädyin käsittelemään kuolemaa. En muista tarkalleen miten, mutta kohtausharjoittelun myötä aloin muistaa lapsuudestani asioita, joita en ollut muistanut aiemmin. Vähän myöhemmin näin elämäni ensimmäisen teatteriesityksen, joka vaikutti minuun enemmän kuin mikään muu oli koskaan aiemmin vaikuttanut.

Taide pelasti minut, koska sen kautta koin kuuluvani johonkin. Nyt kun taiteesta ja kulttuurista leikataan, oma elämäni ja maailmankuvani ovat järkkyneet. En tiedä, olisinko edes elossa ilman taidetta. Henkilöhistoriani kautta kuoleman kysymykset ovat usein läsnä myös omassa taiteessani. Kuolema liittyy teatteriin myös taiteenlajina: esitykset kuolevat esityskauden myötä eikä niihin ole sen jälkeen mahdollista palata, kuten esimerkiksi kirjallisuuteen.

Esa-Matti Smolander (s. 1988) on joensuulaislähtöinen teatteriohjaaja ja Teatteri Vanhan Jukon taiteellinen johtaja. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä 2024. Rikos ja rangaistus on hänen ensimmäinen ohjauksensa Q-teatterissa. Smolander on yksi uuden sukupolven kiinnostavimpia teatterintekijöitä Suomessa.