Ohjaaja Anna Jaanisoo kertoo Tuvi toas eli pulu huoneessa -esityksen taustoista

Ohjaaja Anna Jaanisoo on ulkovirolainen ja sisäsuomalainen ―uuden näytelmän keskiössä on kansallisidentiteetti

Anna Jaanisoon näytelmä Tuvi toas eli pulu huoneessa tarkastelee kokemusta kansallisidentiteetin esittämisestä. Esitys pohtii sitä, miten olla mahdollisimman suomalainen Suomessa ja miten mahdollisimmanvirolainen Virossa. Esitys sai ensi-iltansa Q-teatterissa 19.9.2024.

Miksi halusit tehdä esityksen tästä aiheesta?

Lähtöimpulssi tekstille tapahtui, kun näin suomalaisperheenruokailemassa ravintolassa Pärnussa. Kiinnostuin siitä, mistä suomalainen tunnistaa toisen suomalaisen ulkomailla. Entä miten virolainen tunnistaa toisen virolaisen esimerkiksi Suomessa? Nämä kysymykset johdattivat minut pohtimaan, mitä on oikea virolaisuus ja suomalaisuus.

Toisaalta nämä kysymykset ovat aina olleet läsnä elämässäni. Olen syntynyt Tallinnassa ja muuttanut 6-vuotiaana virolaisten vanhempieni kanssa Suomeen. Olen Viron kansalainen, mutta nykyään koen olevani enemmän suomalainen kuin virolainen. Sanonkin olevani ulkovirolainen ja sisäsuomalainen.

Ihminen on sosiaalinen olento, joka haluaa kuulua joukkoon ja tuntea yhteyttä, mikä altistaa tavalla tai toisella kysymyksille kansallisidentiteetistä. Tosin sanoen minua kiinnostaa, minkälaisia merkityksiä kansallisidentiteetti kantaa eri ihmisille. Suomessa asuvia ei voi jakaa vain ”kantasuomalaisiin” ja ”maahanmuuttajiin”, koska tässä yhteiskunnassa elää kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät kuuluu kumpaankaan lokeroon.  

Mikä esityksessä on sinulle erityisen tärkeää?

Näytelmää kirjoittaessa ajattelin erilaisia kehoja ja sitä, kuinka ne kantavat mukanaan paljon informaatiota. Katsomme ja teemme jatkuvasti johtopäätöksiä toistemme kehoista sekä tietoisesti että tiedostamatta. Tämän päivän Suomessa näkyy enemmän erilaisia kehoja kuin 1990-luvulla, kun muutin tänne. Minua kiinnostaa, miten kehojen monimuotoisuuden lisääntyminen muuttaa tapaamme katsoa maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Uskon, että joudumme kaikki radikaalisti ravistelemaan käsityksiämme esimerkiksi siitä, miltä suomalainen tai virolainen näyttää.

Lisäksi kielikysymykset ovat minulle tärkeitä. Tekijänä haaveilen sellaisesta näyttämöstä, jossa vieraalla aksentilla puhuttu suomiolisi verrattavissa esimerkiksi Turun murteella puhuttuun suomen kieleen. Tuvi Toas eli pulu huoneessa -esityksessä näyttämöllä kuullaan suomea ja viroa erilaisilla aksenteilla. Kaikki esitykset myös tekstitetään viroksi, suomeksi ja englanniksi. Tekstitys vaikuttaa tietenkin saavutettavuuteen, mutta tässä esityksessä tekstityksellä on erityinen sisällöllinen merkitys.

Miksi teet teatteria?

En muista hetkeä, jolloin olisin varsinaisesti valinnutteatteria ammatikseni. Teatteriin tutustuin lapsuuden harrastuksen myötä, jasen jälkeen se on aina ollut osa elämääni. Pidän ihmisistä ja ryhmätyöskentelystä, mutta tarvitsen myös aikaa yksintyöskentelylle, mikä toteutuu hyvin ohjaajan ja näytelmäkirjailijan ammatissa.Ensimmäiseltä koulutukseltani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja ja olen tehnytmyös teatterialan opetustyötä. Teatterin lisäksi olen kokeillut kaikkeamuutakin, mutta koen olevani eniten itseni näyttämön äärellä.

‍

**********

‍

Lavastaja Anna Jaanisoo tunneb endväliseestlase ja sisesoomlasena – tema uue etenduse keskmes on rahvusidentiteet.

Anna Jaanisoo näidend Tuvi toas eli pulu huoneessa uuribrahvusidentiteedi väljendamist. Etendus keskendub küsimusele, kuidas ollaSoomes võimalikult soomepärane ja Eestis võimalikult eestipärane. EsietendusQ-teatris 19.09.2024.

Miks sa tahtsid teha etenduse selteemal?

Tekstialgimpulss tuli sellest, kui nägin Pärnus soome perekonda restoranis söömas. Mind hakkas huvitama, kuidas tunneb soomlane välismaal teise soomlase ära? Agakuidas eestlane teise eestlase, näiteks Soomes? Nende küsimuste kaudu hakkasinmõtlema, et mis on päris eestlus ja päris soomlus. 

Samas on need küsimused mu elus alati olnud. Olen sündinudTallinnas ja kolisin 6-aastaselt oma eeslastest vanematega Soome elama. OlenEesti kodanik, aga täna tunnen end rohkem soomlase kui eestlasena. Ütlengi, etolen väliseestlane ja sisesoomlane.

Inimeneon sotsiaalne olend, kes soovib kuuluda gruppi ja tunda kuuluvustunnet, misühel või teisel viisil viib rahvusidentiteedi küsimuseni. Mulle pakub huvi,mida tähendab rahvusidentiteet erinevate inimeste jaoks. Soomes elavaid inimesiei saa jagada vaid „sünnipärasteks soomlasteks“ ja „sisserändajateks“, sestsiin ühiskonnas elab kasvav hulk inimesi, kes ei kuulu kumbagikategooriasse. 

Mis on selle etenduse juures sinujaoks kõige olulisem?

Näidenditkirjutades mõtlesin erinevate kehade peale ning selle peale, kuidas needkannavad endaga kaasas palju informatsiooni. Vaatame teiste kehasid ja teemenende kohta järeldusi pidevalt, nii teadlikult kui ka alateadlikult. TänasesSoomes on näha rohkem erinevaid kehasid kui 1990-ndatel, kui siia kolisin. Mindhuvitab, kuidas kehade mitmekesisuse suurendamine muudab meie maailmavaadet jaüksteisega suhtlemise viisi. Usun, et peame kõik radikaalselt raputama omaarusaamu näiteks selle kohta, missugune näeb välja soomlane või missuguneeestlane. 

Lisakssellele on minu jaoks oluline ka keele küsimus. Kunstnikuna unistan sellisestteatrist, kus võõra aktsendiga räägitav soome keel oleks võrdväärne näiteksTuru murdes räägitava soome keelega. Etenduses „Tuvi toas eli pulu huoneessa“ kõlavad soome ja eesti keel lavalerinevate aktsentidega. Kõikidel etendustel on ka eesti-, soome- jaingliskeelsed subtiitrid. Tekstitõlge suurendab ligipääsetavust ning on selleetenduse puhul ka sisuliselt erilise tähendusega. 

Miks tegeled teatriga?

Maei mäleta täpset hetke, millal oleksin teatritegemise teadlikult oma ametiksvalinud. Tutvusin teatriga hobi korras lapsepõlves ja pärast seda on see alatiolnud osa mu elust. Mulle meeldivad inimesed ja meeskonnatöö, aga vajan ka aegaüksi töötamiseks- seetõttu sobib mulle lavastaja ja näitekirjaniku töö hästi.Minu esimene haridus on teatrikunsti ja teatripedagoogi erialal, ja olenteatripedagoogina ka töötanud. Lisaks teatritööle olen teinud ka palju muidtöid, kuid tunnen end kõige rohkem iseendana just lava ääres olles.  

‍

‍